sunnuntai 17. helmikuuta 2013

AiKA


AiKA

Aika tuntuu pitkältä - tenää,
ihminen yksinkertaisuudessaan penää mokomaa,
tonkii harmissaan ankarasti nenää - kuvatus,
vaikka se on vain täsmäämätön tuokio janalla
jolle kukaan ei voi itse määrätä alkua ei loppua;
aika vain on.

Se on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti.
Elämä on aika itse.
Tunturin päältä etelään katsoen se on aurinko;
tulee aamulla, menee iltaan - piileksii yön Hesperiassa,
tuo esi-isäin terveiset taas huomenna.

Terveiset vain - osan aikaa, murusen,
sillä ennen ensimmäistä havaintoakin on ollut valo.
Vielä kauan havainnon tekijän jälkeenkin on valo,
vaikka se sentään on vain ennustus - arvailua.

Tunturista johonkin katsoen menneisyys - historia,
on edessä, etupuolella;
sen näkee halutessaan jos jonkin sortin vempeleillä,
oman valikoivan muistinsa lisäksi.

Tulevaisuus sen sijaan on takana, vastakohta kun on,
sitä ei näe, ei parhaimmatkaan - tarkkanäköisimmät,
vaikka kuin sihtaisivat.
Joutuvat odottamaan anhittomammatkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Olipas taas niin hieno ajatus tuossa, että piti hetken aikaa vaan istua ja miettiä.. "Aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, eihän siitä mittään tulisi jos
      kaikki yht'aikaa koheltaisivat.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi