TÄYTTÄ HÖYRYÄ

TÄYTTÄ HÖYRYÄ

Sata yötä yöttömään,
se sujunee kelvon helposti kevään herkissä merkeissä,
hankikantoa malttamattomana odotellen.

Aamu ja ilta - hämärän hempeän lempeät henget
erkanevat hopulla toisistaan
ja nuoskaiset pyryt satavat wanhoille surmiksi.

Auringon ensilapset - jääpuraat,
niiden jälleensyntyminen räystäälle,
kunkin alle kinokseen oma omituinen kulppo;
ensimerkit varmasta keväästä.

Oikein tyvenellä,
huikeine keväthaihatuksineen porstuan rappusilla,
erottaa herkistyneillä kuulimilla niiden: tip... tip, tip...
sikäli mikäli kevään sirkuttajilta antaa myöten.

Lemmentyössään täyttä höyryä ovat somat tirpuset,
hätäisimpien vokottelu-tirskutus alkaa ennen kajoa,
suden hetkellä;
kestäen lähes pikkuyöhön saakka.

Ennen aikaista - sanoo naapurin jörö pessimisti,
lunta on aivan hirvittävästi liikaa,
karhutkin kulkevat vallantietä
tuittupäisinä äreinä äristen - polannetta kuopien.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!