HYPPYSELLiNEN PERKELEiTÄ
Kyllä tätä alkaa olla niin että piisaa;
varvikon päällä kun hyppää,
ei jalat ulotu maahan.
Ja pyöristyttävää,
katsoipa mihin suuntaan tahansa - mitä tahansa,
teräviä kulmia ei ole,
vain tasaista tai pyöreyttä;
tämä on kaunista, ei mitään maireaa ulkokultaista;
tämä on rehellistä lunta.
Hankeen piirretty viiva - terveiset tuntemattomalle,
pyyhkiytyy pois tunnissa koillisen käydessä;
se juoksuttaa puuterilunta luomassaan tuprakassa,
silottaa kaiken tasaiseksi matoksi.
Massiivisen kaunista.
Sellaista rajattoman lannistavaa ylivoimaa
kun katselee koskemattoman jängän yli;
ankaraa todellisuutta jonka edessä on nöyryttävä,
annettava periksi loppupelissä.
Mutta mitäpä se ei typerys ensin koettaisi,
ei hevillä usko kun on saanut päähänsä,
että tuosta on mentävä - satoi tai paistoi.
Vaan yritykseksipä jäi
ja kotiin viemiseksi hyppysellinen perkeleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi