torstai 14. helmikuuta 2013

KÖRRi


KÖRRi

Laajaa ulappaa pyyhkii pohjoinen,
nuoleskelee jokaisen kulveen pohjan,
kerää wiimeisetkin rippeet irtolumesta
ja ryöpsyttää niitä vasten sivakoijan kasvoja.

Pistelee - poskipäät punoittavat,
samoin kuin haistimen kärki alkaa jo arkiintua,
edes kaulaliinaa ei tullut mukaan;
sen olisi voinut kääräistä suojaksi tähän hätään.

Nyt on vain sinniteltävä avannolle,
koottava itsensä - ehken joku epeli on saattanut
sotkea itsensä parahultaisesti kiipeliin.

Tuurailu nostaa lämpimän, käsiä raukaisee,
hengitys tihenee - ei se ihan lasten leikkiä ole
hakata miehen mentävä aukko jäähän.
Sitten polvistuminen rukousasentoon - sohjon siilaus.

Käsi sukeltaa hyiseen veteen - nappaa vetonarusta;
heti tuntuu paulassa jytinää.
Myrkky ryöpsähtää oitis vereen - vartalo terästäytyy,
verkko sujuu nopsaan läjään avannon reunalle;
eipä tunnu aivan pienokainen olevan tämä mokoma,
kovasti panee ainakin lempo vastaan.

PERHANA! Sianpoikasen kokoinen taimenen körri!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. No tuosta syö usiammanki kerran :)

    VastaaPoista
  2. Jo vain tuosta pienelle perreelle
    joulu tullee keskellä kevättä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi