SEN SiiTÄ SAA

SEN SiiTÄ SAA

Eilisen,
ihanan aurinkoisen kevätpäivän
synnissä riekkuminen kostautuu juuri parahultaisesti.

Kun viimeyön kaikki valokuvat oli läpikäyty,
ne siis, jotka eilen riemussa jäivät ottamatta;
kiitos Ukko ylijumalan, muuta katsottavaa ei ollut.

Havahduin viluun - horkka puistatti,
epämääräisessä pöpperössä luulin nuokkuvani
hiipuvan nuotion loimussa.
Kurkku tuntui nuohotun samalla petäjärassilla
millä kaminatorvet putsataan.
Joku kissaotus oli paskonut suuhuni,
esitin luojalle toiveen että se olisi ollut edes ilves.

Värisevänä haavanlehtenä väännyin lavitsan reunalle;
pikkuhiljaa - jostakin kosmisen avaruuden laitamilta
paluuta koettava järki yritti tolkuttaa selitystä.
Päästin sen lopulta kotipesäänsä.

Hetken päästä valkeni - lentsu, kevätlentsu perkele,
joku pirullisen ätäkkä pasillilauma
oli paneutunut atimaan minun ilmastointikanaviin.
Olin nääs torstaina altistanut itseni €U:n kotkotuksille
ja toimittanut kauppa-asioita maalikylillä.
Suojaamatta - niinpä tietysti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!