keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

TULiMUURAHAiSTEN AVULLA


TULiMUURAHAiSTEN AVULLA

Katson kultaisen kehrän vajoamista tunturin taa,
tuoksuvan hiuskiehkuran läpi,
kuin kaihtimen säleiden välistä.

Levolliset uinuvat kasvosi kohoavat iiriksieni edessä
viime säteiden punertamina,
tyyninä, liikkumattomina.

Olen juuri kuiskannut sipiä korvaasi,
meinannut syödä, ahmaista sen innoissani,
mutta tyytynyt sittemmin vain hyväilemään
olkapäähäsi kuivaamalla kielelläni korvasi alta ihoa;
meidän omasta salaisesta paikastamme.

Paikasta josta saan helposti lähetettyä viestin
miljoonien hermoratojasi kiitävien tulimuurahaisten avulla
kaikkialle kehoosi.

Hillitset tolasi hyvin - hiiskahtamatta,
mikään ei paljasta sisälläsi syttynyttä liekkiä
joka on leimahtamaisillaan roihuun.

Ainoa mistä voin aavistaa kieleni kosketuksen tehonneen,
on se että ylähuulesi silkkiseen nukkaan pusertuu muutama
hikipisara jotka hajottavat viimeiset säteet kimpuiksi.

Olen kärsivällinen, odotan kun käännyt ja avaat.

Oh-show-tah hoi-ne

4 kommenttia:

  1. Jeps!
    Sulla on hurmos jäänyt päälle. Eikä suotta. Kevät on koittanut elämääsi. Upea runo!
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Vatukalle:
    Päivä on autinkoinen, lämmin, kaunis ja tyynni.

    VastaaPoista
  3. Oi,joi!
    On se niin, miten sen paremmin sanoisi?

    VastaaPoista
  4. Hejokolle:
    No vaikka: "Miten sen paremmin sanoisi?"

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi