maanantai 20. huhtikuuta 2009

NÄKEMYS


NÄKEMYS

Met lähimmä Mohkke-Nillan kanssa astumhan Muotkan Ruoktun kohalta Bealdojohkan vartta lounaan suunthan. Tarkotus oli pistäyvä Bealdojavrilla ja tunturin kuppeessa ihan vain tulistelemassa ja paikkoja kahtelemassa.

Mohkke-Nillalle nämät paikat oliki tuttuja, ikänsä kun oli näitä mantuja ja kuolpunoita käyskennellyt, milloin milläkin asialla ja kaikkina vuuenaikona. Satteella että paisteella sekä päinvastonki jos ken sen niin päin haluaa sanoa ja ilmasta.

Tietty meillä oli rensselit pakattu ihan sitä tehen, parin päivän reissua varten. Mitäpä nuita erikseen listaamhan. Mulla omat, Mohkke-Nillalla omansa. Lähtöpaikalta matkaa oli linnuntietä noin 13 kilometriä, mitä nyt vähän mukkia tulee joen polvista siihen pääle.

Aattelin jotta kepiästi astellen met olema puolesa päiväsä Bealdojavrin koillisnokassa, pitkän kapean vuopajan eli luohtan perällä, siinä missä vesi lähtee juoksemaan kohti Gámasjohkaa ja Inarinjärveen, Jäämereen ja ties minne Hiiteen tuo sitten keksineekään mennä omin päinhen.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

No se oli miun näkemys. Miun joka olenki hieman laiskansorttinen hankkimhan hikiä niskhan vaivokseni, ellei ihan tulipalo tahi henkenlähtö ole kyseessä. Mie en ole koskhan kauhistellu niinkhän matkan mittaa, määrää eli pituutta. Niistä kyllä selviää oikipelillä kun vain laittaa palaset oikhiaan järestykseen.

Wanhan viisauen mukhan vauhti se on joka tappaa jos se kerta niikshen mennee. No poron ainakin, jos sitä juoksuttaa, eikä raski alakkaa kuselle pysäyttämhän - sehän kuollee siihen. Koivilhen.
Semmonen elimistö sillä elikolla. Vaan niinpä se vain saattaa tappaa inimisenkin. Vauhti. Onhan noita raatamisensa äärelle uupuneita yltiöpäisiä sankarpoikia ynnä tyttöjä pilvin pimein huilimassa. Ja yhäkö niitä yhteiskunta sekuvaan tuottaa alati enemmän hoputtamalla.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Mohkke-Nillalla oli toisenlainen katsantokanta. Se paineli jokivarren palasta kuin laukkoporo, mahotonta haipakkaa - niin kun nyt minulla olisi joku vuotturaippa käissä ollut. Mie ajattelin että se minua kurillaan kisottaa, yrittää miut saa'a taukoa pyytämhän, etelänvareksen - noloksi saamhan.

Mutta mie puren hammasta, riivin rinnustaki auki, tönäsen lieriä yläviistoon otalta, että humeetti saa tuuletusta ja jatkan perässä puikkelehtimista kuin se muuan "vekotin" sanalaskun lusikkalaatikossa. Ja kirvaan ku joku Cáhceravga.

Tätä jatkuu tuntikausia, miulle tullee hiki ja alkaa joku osa hiertääkkin, mutten mie hellitä, aattelen että kaipa tuolle pirulle joskus alkaa kahvihammasta kolottamhan sen verta että se pysähtyy ja sittä met killa hörppäsemme kohvet joutessamme.

Tulipaikkoja on palaksen varressa tuhkatihiään, kaipa jokainen eellinen kulkija on tehnyt itelleen ikioman. En usko että niin tunkua on ollut jotta tilanpuuthen takia olisi parinkymmenen metrin välein pitäny uus kasata ja sytyttää. Joku muu tähellisempi syy se on häätynyt olla.

Paussia vain ei kuulu, viilekkeet alkavat painaa olkhin koloja ja tuntuu jo kintuissaki että kypsymistä on havaittavissa, mutta tuo pirun Mohkke-Nilla se vain painaa kuin Mooses erämaassa usvaan, ei pahkeinen ees pysähy taakäsin vilkasemhan, jotta olenko mie ees matkasa.

No se nyt on tietenki typerä ajatus. Mihin hiithen mie täältä sen perästä loikkaisin. Pitäisikö kääntyä takasi? Mennä piilhon juoccan mukkaan? Ajattelen jotta mie vielä sinnilä parikytä minnuuttia kopsutan perässä. Sitten huikkaan ja alan kassamhan tulipuita kohvea varte.

Aika kulluu kun rattaila, lopulta sittä huikkasen Mohkke-Nillalle.

Se pysähtyy. Huion sitä käilläni. Lopulta kääntyy ja astuu luokseni. Alotan selittää kohven tarvettani ja sitä jotta olisi kai aihetta pittää pieni lepotauko, että ei tässä nyt sentään missään hopun selässä olla ja kaikkea muuta vähintääki yhtä tähellistä syytä.

Wähänläntä Mohkke-Nilla katsoo minua silmät sirhollaan lierin alta, sätkä suupielessä röyhyten. Raapii sitten päätään, toisella muniaan, kohauttaa olkiaan, laskee oudon köykäseltä vaikuttavan reppusa verkalleen maahan ja avvaa suusa:
"Jo vain miksi sinä etelänmies tähen haluvat kohvelle juuriki pisähtyä? Miksi met emmä nouse tuon mellan yli ja laskeu'u Bealdojavrin ranthan? Siinä on valmis lavvu ja tulipaikka. Met voimma olla siinä yötäki jos sie vain ite tahot.

Killa mie vai luulen jotta tämä paikka ei varmhan ole lähellekhän yhtä hyvä, mutta iteppä sie valihet."

Mohkke-Nillan näkemys reissusta oli, että met menemmä ensin perälle ja huilima vasta sitte.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä JUTTU Bealdoaville haikaileville!
........
Sokrates sanoi olevansa viisas, koska tiesi, että ei tiennyt mitään.

8 kommenttia:

  1. Lämmin ja mukava tarina. Pääsi tämäkin etelän mies hetkeksi Mohkke-Nillan matkaan. Tulille ja nokipannun ääreen tahtoisin minäkin kyllä.

    VastaaPoista
  2. Jaa'a. Oli ihan kelpo tarina. Ei päriää lantalaiset pohjosen perillä. Josko ny muuallakkaa.

    VastaaPoista
  3. Minä pidin tarinasi temposta, rauhallinen on tyylisi. Vaikka lopussa tuli kiire, kun kahvihammasta pahasti kolotti.

    VastaaPoista
  4. Eri Keepperille:
    Täältä pesee, sen kun valitset parhaan ja ajat paikalle: www.kaamanen.net

    Isopeikolle:
    Ei näytä nyt pärjäävän lantalaiset oikein missään.

    Sanakehrääjälle:
    Jo vain se pannee hoppuamhan - kohves!

    VastaaPoista
  5. Lyöttäydyn mielelläni joskus matkaasi, mukavampaa pidellä taukoja kuin hopulla perille päästä:)

    VastaaPoista
  6. Hevoiselle:
    No alamma sittä yhtä jalkaa laukkomhan palasta.

    VastaaPoista
  7. Ainolle:
    Inarissa on aikoinaan puhuttu H:n päälle.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi