RONTTOSAURUS
Tonnien painoisia,
pienen kivitalon kokoisia järkäleitä märkään syliin,
pultereita, lohkareita - miksi niitä kukin kutsunee -,
saa itse valita.
Mutta winhasti ärisevä,
jo kellastunut Ronttosaurus niitä nostelee;
siirtelee, pyörittelee ja sovittelee,
asettelee murtajan kupeelle mereen,
sitä mukaa kun Triceratops niitä sille kiikuttaa.
Ei ne merelle mitään mahda -
ne isoimmatkaan lohkareet -,
loppupeleissä meri lyö hirvittävällä voimalla,
ikuisesti se lyö - pieksää siihen saakka
kuni kaikki tuhannen pillun päreiksi silpouu,
kaikki mikä rannassa sattuu lojumaan.
Sillä on aikaa,
miljoonia vuosia aikaa;
aivan mahdottomalta - hupsulta -,
kuulostaa ajatuskin,
että joku kestäisi sen syleilyssä loputtomiin.
Mantereetkin murenevat sen iskujen kourissa,
vähävähältä se jauhaa ne niin laheaksi sannaksi,
ettei edes varpaita kipristele kun sillä astelee.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi