KUORMA

KUORMA

Kaarneiden keskinäinen kisailu sinisen alla;
päälle käsin kovin seksuaalisväritteinen jahtaaminen
lähes tyyten tyvenessä ilmapiirissä ilahduttaa tovin.

Kronkkummista monin eri lisä-äänin -
riettaan näköistä törmäilyä toisiaan vasten -,
äkikseltään kyse ei näyttäisi olevan
ainakaan mistään yllätysseksistä tässä tapauksessa.

Hiutaleita hipsahtelee,
jokahinen omaan sekalaiseen epätahtiinsa,
ei voi sanoa kuurosta eikä puurosta;
epävakavaa, iloisen sorttista enemmän,
jos nyt ylipäänsä pakko hölpöttää juuri.

Taitaa kevät olla niilläkin;
isompi, karkeammalla,
rouvimmalla liikkeellä varustettu motlake
jahtaa ketterämpää,
kiikkerämpää -
kiverämpiä liikkeitä tekevää,
oikeinkin somasti kieppuvaa viatonta pikku hitusta.

Näin miituun ryöttäsyntikuormaa kantaen,
ihan vain jo silkkojen vehkeiden perusteella
sitä väkisin tuppaa alkamaan nähdä kaikessa
uuden pappissäädyn osoittavat sormet.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.