JÄLLiT

JÄLLiT

Jahka tästä nahka kesii
ja päästään tätä orastavaa kevättä suoraan,
niin sanotusti sen sisältä käsin potemaan -
silloin vasta näkee mille se alkaa,
miksi se äityy;
vai äityykö?

Ensin on kuiten itse ahava koettava,
koettava vaikkei lihaa häkeissä kuivamassa,
siis lihallista lihaa,
kalaa kyllä siitäkin edestä noilla jälleillä -
turskaa etupäässä;
vaan lihaapa niilläkin kylkiluiden päällä sekä selässä.

Uljaat ovat kiiltävät roikkuvat päättömät ruumiit,
iholtaan jo koppuraksi kuivahtaneet,
killuvat rivistöinä uluissa;
irvivät päät nipuissa omissa oloissaan.

Kaiken yllä riinpiissin sävyinen vihervä,
tuulen läpäisevä harvasilmäinen kauhtana,
vartijoina mustapukuinen,
keskenään kinaava kaarneiden rykmentti.

Kaikki sujuu juohevasti - kuivaminen, vahtaaminen,
anastelu ja hotkiminen henkensä pitimiksi;
kevättä ei pidättele enää mikään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.