lauantai 9. syyskuuta 2017

KEPEiTÄ LEPEiTÄ


KEPEiTÄ LEPEiTÄ

Aurinko häipyy puolen ehtoon aikoihin,
lipuu vuoren taa - Höyhensaaren suuntaan;
poistuessaan tästä merellisestä atmosfääristä
värittää koko täkäläisen seudun
upean yltäkylläiseen pastelliin.

Hyvän poutaisen ehtoon sattuessa
jopa liki koko kylä pittoreskittyy;
varjoisimmat loukotkin saavat annoksensa väriä
kun akkunoiden heijastukset maalaavat niitä.

Kovavaloisen arktisen kesän jäljiltä
näkimet suorastaan nautiskelevat laheasta,
sielua hivelevästä kontrastista.

Se saa sielutkin hereytymään lepeiksi,
saattamaan ilmoille kepeitä höpöpuheita,
suopeimmasta päästä ääneen,
riettaampia sipipuheina toisen kuulimeen
jossain Höyhensaaren rantasannalla ennen kuin.

Kaikki tuo edellä mainittu aivan erityisellä pieteetillä,
kevyesti höpsähtävällä romanttisella kuorrutuksella
ja vallan sillä;
ei se muuten lähde - eikä etenkään aukene kelleen.

Sellainen on ote oltava - löyhähkö, sietämätön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi