perjantai 20. tammikuuta 2017

DOORiLAiNEN SiMPPELi


DOORiLAiNEN SiMPPELi

Kävelen huojuvaa kalliokujaa pitkin,
sen sisällä oikeastaan,
jos aivan sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pylväät ovat ehtaa doorilaista tekoa,
kehtaan sanoa - istuvat hyvin tähän,
raosta kiilottava taivas on sininen valkoisine pilvineen.

Ankarien samoilujen,
uuvuttavien matkakertomusten jälkeen vihdoin kiitos.
On hieno tunne olla tällaisessa luojan luomassa
temppelissä - kovin simppelissä.

Tuntuu aivan uskomattomalta
että parinsadan kilometrin uuras taivallus
mahtuu sitten tähän kahteen-kolmeensataan metriin
jonka tämä käytävä on pitkä.

On turha haikailla;
kertoisinko muka tämän salaisen sinisen sijainnin -
antaisinko muiden - vieraiden ihmisten,
laittaa tämän kanjonin pohjalle jalanjälkensä.

Ei, ei!
Eräänä kauniina päivänä huomaisin asetellun
kurua reunustaville harjoille kivipinoja;
merkiksi jonkun omahyväisyydestään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Sen verran ajassa ja aallossa kii et nyt hehkuu! Nään Sannin ja nautin täysin rinnoin kun nään ja koen poprock-tähden livem ja ostan ja juon kunnon viskit tallinnasta. viimeisiä---tuleee muutos kun muuttaa maalle ja alkaa puhdas mietintä. sitä ennen..rock a roll

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi