sunnuntai 22. tammikuuta 2017

ÄHKiMiSEN ZEN


ÄHKiMiSEN ZEN

Onkohan nykyisessä tunnetussa maailmassa
mitään selvästi ihanammin parempaa
kuin ähkiminen tammisen lepopäivän ratoksi?

Etenkin ja siltä käsin,
että sattuu asumaan kaamosvyöhykkeellä,
sillä jolta juuri ikään - vain jokunen päivä sitten,
kaamos on lakannut olemasta totta toviksi.

Sielu palannut - sekä varjot,
ynnä että net yhä parahultaisesti purkavat
viimeisimpiä matkapakaasejaan wimmalla
tehdäkseen olonsa "koselig",
eivätkä niin ollen jouda tuppelehtimaan eetoksiin.

Niinpä tuossa tolassa on hyvä varttaa itsensä -
ilma on morsian pikkukipakkana pakkasena;
kiskoa pitkävarsilämpösaappaat hippuloihinsa
ja lähteä ähkimään kotitunturin vastamäkeen.

Frouan kanssa tietty - sikäli mikäli,
sujuu jotenkin rattosammin matka
kun taa päin vilaistessa näkee kahdet paarustusurat,
ankaran möyrimisen jäljet impihangella.

Sellainen viehättää eloisasti,
saa taukoin välillä ähkimään zenimäisen kelvollisesti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi