maanantai 25. huhtikuuta 2016

KALiNARANTA


KALiNARANTA

Vierailu pienessä,
kaakkoisaalloille alttiissa poukamassa parantaa
kummasti näköä.

Tuossa pienessä hiekansynnytyslaitoksessa
näkee vuosimiljoonien taakse ihan ilman aikojaan;
hyvinkin piisaa kun kykistyy,
katsoo hieman mihin suuntaan varjot käy,
päättää sitten sopivan kiven moukulan mille istua.

Siitä se alkaa,
ensin hahmottaa kokonaisuuden,
rajun, aikojen saatossa maankuoressa tapahtuneen
myllerryksen teräväsärmäisen jäljen.

Ja peräjälkeen huomaa kohdan
missä aika alkanut tasoittaa maailmaa veden avulla;
jotenkin sen vain siinä kyköttäissään äkkää.

Ajan valtaisa haarukka avautuu,
käsityskykyyn ujuttautuu ymmärrys yhtä lailla
kuin merenrannalla seistessaan;
päivitellessään ulapan suurta rannattomuutta.

Aika on vain ihmisen ajatusten ikeenä;
tuttu kummajainen jota Muumaailma ei tunne,
koska ajalle siellä ei ole olemassa mitään tarvetta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi