lauantai 16. huhtikuuta 2016

HASSAHTANUT


HASSAHTANUT

Ai että,
mikä onkaan vaikutus koko raihnaiseen raatoon
kun astelee lounaisen tuulen raikastamaa santaa.

Rantaa,
jonka niin monasti on aamun varhaalla kulkenut,
eeskahtaalle nousuveden löytöjä vahdaten.

Kerrankin ehtoolla,
hiipuvan valon suuntaan - sielua virvoittaen,
luoteen liruessa anturoissa.

Iltayö typistää,
rypistää auringon oivaa voimaa,
mykistää hiljalleen tuulen tohinaa,
vaimentaa meren kohinaa,
laimentaa hetken sinisen sadun kaduksi.

Eetos viihtyy - kiihtyy hurjaan laukkaan,
hylkää mannun - entää lentäen vuoren kiirelle.

Kaukana vuonolla loitoaa -
toisella rannalla -,
lenseän puuntopilven paltehella virnistää
hassahtaneen mielen salskea peikonkuvatus;
penseä piikawanhus,
inhan kostea upetto vaateparteensa sulautuen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Älä kerro enempää, rintaa pistää ja veevettää täällä risukossa, no omapa oli valinta, mutta siinä oli monta muttaa... olkaa onnellisa ja perikää maa:)

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi