iLMASTOiTU RAHi
Poroeloa siirretään tunturin kuvetta,
epäilen että vasomisalueiden suuntaan,
syrjäsilmällä on vahdattava vavan kärkeä;
josko sattuisi rautu nakertamaan lieroa.
Eipä sitä hevillä osaa kuvata niitä tuntemuksia
joita syntyy vuorenpäällisjärvellä
länsituulen pitäessä huolen ilmastoinnista.
Haihattelua tapahtuu - lähes holtitonta -,
sielu rimpuilee irrotakseen ohuesta riekaleesta
jolla kiinni ihmisen sisimpään.
Mukaan tahtoo tuulen selkään;
pelkäänpä sen ankarasti vastaan hangoittelevan
kun sitä käy takaisin huutelemaan.
En uskalla riskeerata,
sitaisen sen kaulaliinalla polvitaipeeseen
ja nostan varmuuden vuoksi toisen toisen päälle.
Riekkukoon siinä.
Hankale pilkkiä, mutta onnistuu joten kuten ähkien.
Muutoin kyllä raikas pää tuulen ansiosta.
Maailma on lähes valmis pyhä -
toki vielä kuksallinen juomatta yhä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi