VUORiSTONEUVOS
Ei sitä voi ennakolta kuvata;
siis oman haltioitumisen tunnetta,
vaikka siitä edestä kyllä - miltä vuorineuvoksesta
tuntuu päästyään huipulle.
Mutta että itsestä -
mitättömänä kärpäsen paskana jättiläisen ryntäällä.
Vuoristoneuvoksen titteli kaukana Haihatusmaassa,
vielä julkaisua vailla siellä.
Pienuuden käsitys alkaa olla kohdallaan,
ylivertaisuus ja suuruudenhulluus ihmisenä
joutumassa noloon asemaan;
pinhuusiin - kahden tulen väliin,
joista toinen on jää.
Ja jääksi jääkin.
Huljakkaa,
sielu repeämässä liitoksistaan;
sinisen sävyjä porottavassa auringossa,
humpailevia pilven hattaroita,
taivaanpiirillä kokonainen lammaslauma vartoomassa
sopivaa tuulta päästäkseen meren yli satamaan.
Pois ei raukka raaskisi lähteä,
vaan on mentävä,
ennettävä seuraavaan paratiisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi