LUOTTEET
Arkinen perjantai kuin suvisunnuntai;
merenrannan kävelyt turvattu reiluksi kuuksi,
huojuva olo lakkaa,
hillittömyyttä ei tarvitse enää pidätellä.
Ensimmäisenä yönä jo pääsee sielu vapaaksi,
tolvaamaan päättömänä,
viattomasta riemusta halkeamaisillaan.
Eikä kotiintuloaikaa ole ennalta määrätty.
Rannan santa täynnä hipaisuja,
siitä se mennä lekutellut pyrstöään keikutellen,
vuoksiaallon äänen päällä;
siipispankoilla hietaan viiruja piirrellen
kukkaniitun suuntaan.
Leinikkien jupinaa - unikoiden supinaa,
kissinkellojen kilinää;
kas tuossa jäljet,
poluksi varisseiden kastepisaroiden helminauha,
sielun iloinen jotos.
Tämän matalan maan kurjenpolvet polvillaan,
kauniina kuin taivaan palo kahtapuolta ihanuutta,
niitun tuoksu tunkee otsonin läpi
ja mystinen tanssi jatkuu ja jatkuu.
Äänettömät luotteet luetaan luonnolle ilmi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi