sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

HEiNÄYÖ


HEiNÄYÖ

Viileä yö antaa satumetsälle mahdollisuuden;
sarastus joka kurkottaa lakkapäiden lomasta,
maalaa sinervänharmaata taustaa lumoten.

Huikaiseva elonpiiri,
yksi harkittu sana hukkuu kaiuttomana autereeseen,
sulautuu yhdeksi ja samaksi läpikuultavaksi;
kyyristyy piiloon lumouksen taaimpaan koloseen.
Lakkaa kuulumasta tyyten polonen.

Mystiset siveltimen vedot tanssivat,
haahuilevat katsojan näkimien tahtiin,
ailahtelevat täältä ikuisuuteen.
Avaruuden rannalla immelmanni.

Hiljaisuuden musiikki käy edellä,
hivelee kuulimia,
värisyttää ihoa heinäyön väkevässä tuoksussa.

Aisti tursuu nautintoa,
saa sielun hamuamaan sylitolkulla
tuota antautuvaa lahean mykkää äänettömyyttä.

Jostain järvien takaa ulapalta kiirii kuikka,
riipii huudollaan rosoisen viivan idylliin.

Saa nakkaamaan kalikan nuotioon.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tuula, nämä ovat herkkiä hetkiä,
      yön hempeä kuulaus, huntuinen
      usva sulauttamassa ääriviivoja...

      Sellainen pysäsyttää, pistää sielun
      värisemään.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi