HUiSKAiSUJA

HUiSKAiSUJA

Asettautua ajelehtimaan jonkun pahtaan reunalle,
tyhjän tykö - jalat koskematonta hipoen,
päälaki kolkuttaa linnunradan harsuuntunutta äärtä;
mikä sen idea on?

Vastaan;
pensselit ovat yhä kosteita - tälläkin ikää,
huolellinen säilytys syvällä sielun pimeissä komuuteissa,
mieleenpainuvimpien elämysten lomassa takaa,
että ne ovat toimintakelpoisia oitis tarpeentullen.

Ja tarpeet,
onko meillä mitään muuta tekemistä koko pallukalla,
kuin kasata noita mokomia väkitukku väkitukun perään,
väliin poikki, väliin pitkin ja pinoon;
joskus jolupinoksi - kun oikein antautuu sikseen?

Ulottuman reunalla,
tarpeiden tursuava pinkka toisella puolen ahteria;
siitä vaan vilkaisu ja ei muuta,
vahtaamaan koska taivaanpiirillä ilmenee joutava kolo.
Huiskaisu pensselillä sinne.

Sitten käsitelty halu siististi viikattuna lapoilleen
toisen puolen ojennuksessa olevaan tapuliin
ja uutta rikamaa,
uutta saumaa piiriltä päivystämään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!