lauantai 23. marraskuuta 2013

JÄÄ JÄÄ


JÄÄ JÄÄ

Aarnimetsän pyhä hämy horjuu,
lakkapäät alkavat erottua;
siimeksen esirippu repeää jängän reunalla,
mieli torjuu julkeaa muutosta.
Koura hamuaa otetta ryhmyisestä käkkärästä,
toinen pyhkäisee otsaa reuhkan alta.

Kieli potee sanojen puutosta,
hokee yhtä ja samaa karkeaa sanaa;
sielu sadattelee pidättelemättä.
Kukaan ei ole kuulemassa kuinka puukko jäi pirttiin;
viimeinen kurki lähti syyskuussa.

Sarastus kiehittyy asentoon,
sinivalkoinen kuulas ennakoi upeaa valoa,
yhteys kahden hämärän välille syntyy ilmiöstä.

Hohkava lakeus houkuttaa rannan rampilla,
koukuttaa syövereiden ylle kantavilla ulinoillaan,
jää vahvuu - tekee eroa emästään,
muuntuu synnytyksessä omaksi itseksi.

Rahiseva ahkion ääni häipyy,
haihtuu kajeeseen hahmon vajuessa olemattomiin
tumman vastarannan tuntumassa.

Jää jää jäätymään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi