HENTO OTE
Pakkasen puremat kokkareet rapisevat somasti,
hyytyväin äänten kuoro napsaa metsän kaiussa;
ulkokultaisuuden hemaisevan dubleen
on vitelikkö riippinyt tyyten,
tilalle ankaraa orastavaa hämärää.
Jäljellä vain päivällä häivähtävän hetken viivähtäneen
auringon säteiden rippeet.
Viiruttavat poikkiteloin koskematonta palasta
johon anturan jälki jää kiemuraisena jotoksena.
Riitasointuna riekon jäljet,
helminauhana ristiin rastiin polun poikki;
ei herran aikoihin tätä riemua tällä perällä,
edes hakemalla hakemalla ja nyt sitten.
Vaan hetipä on Reposen Saatana eineen haistanut;
tuossa ja kuonoaan lumeen tukkinut
ja tuossa.
Vainasta epäillään syyksi omaan katoonsa,
antaa liian usein punakarvaisen ovelan viekkauden
yllättää itsensä lumesta unesta.
Vaaleanpunainen pisara lumella - hento ote.
Painajaisunen häilyväinen kuolemanuhka
on muuttunut kuolemaksi Kyöpperin kuolpunassa.
Jäljet räjähtäneen kiepin tykönä kertovat sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi