torstai 10. lokakuuta 2013

KUiVALLA MAALLA


KUiVALLA MAALLA

Tulin jokea pitkin,
riemusta itkin - niin kaunis tämä outo aihkien maa;
rannat huurteisia korsia tulvillaan,
kaartuvia orsia sulana valuvan mustan syöverin yllä.

Riekon rähinää siellä - koppelo kotkottaa tuolla.
Virta vie vakaalla otteella - luotan,
vaikka se juilauttaa kurimuksessa sisuskaluja;
panee koko maanvetovoimalla vastaan
melan vängätessä viistoon ranta-ahteelle.

Jalat kuivalla maalla,
hyytynyt ruoho hilseilee kengän kärjille,
rahisee somasti anturan alla.

Tulipaikalla tuoksuu öinen nuotio,
näkimet ovat erottavinaan hiuksen paksuisen haivenen
kiermurtelemasta tuhkien seasta.
Toivon kipinä.

Aamun auvoinen kuulaus häikäisee,
saa kaipaamaan nokilaseja haistimelle
kun sihtailen lähipiiristä intohimoruokaa tulelle.

Tervaisista lastuista hamuan esileikin,
asettelen - puhallan ujosti
ja tovin päästä tuhisee musta kana ritisevissä liekeissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi