SiKEiTÄ
Yö alkoi wanhasta muistista,
eikä siinä ollut kipenettäkään,
ei ripaustakaan ankeutta,
ei masennuksen häivääkään.
Miten sitä nyt Valkeassa maassa?
Lannanmaan kotkotuksia mokoma - hyvin pitkälti,
muotia - siihen pitää tarttua
kun musta maa vetää mielen mustaksi.
Kiskotaan nyt vaan sikeitä liki tammikuun puoliväliä
ja viskotaan lunta kahta puolta siljoa
jotta saadaan se synkkä musta maa - pahan alku,
esille edes Walpurille yöttömän yön kynnyksellä.
Mannut on puettu salaiseen siniseen linnikkoon,
mystiseen sumeaan huntuun,
jonka liepeet häilyvät haileina ja wäkevinä vuoroin;
yhdistäen kaksi toisilleen tuttua hämärää
yhdeksi eksoottiseksi atmosfääriksi
vailla mitään suurta.
Suuria tunteita nostattaa vain sen käsittäminen,
yhdistymisen uskomattoman hento viehkeys;
siitä seuraava eetosten ento,
haihattelevien aatosten rietas lento
vailla mitään irstasta päämäärää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi