DESAFiNADO
Lumesta kylläinen aihkimetsä,
sielun humiseva kotitalo,
vailla yhtään ovea;
kokonainen onni yhtä suurta akkunaa,
sisään voi astua ken tahansa.
Mistä suunnasta tahansa.
Saa jäädä ikuisiksi ajoiksi,
jos sydän päätyy löytämään rakkauden
hiljaisuuden äänettömään mykkyyteen,
pois ei ajeta,
tilapäiset mielenhäiröt sallitaan
poistumisista ei pidetä lukua - sukua voi tavata.
Huojuvien puiden melankolinen bossa nova tartuttaa,
hypnoottiset sykähdykset ujuttautuvat vereen
ja pian - koko keho kaapattu hiusmartoa myöten.
Kuuntelemaan.
Aihkien ankaran väkevä voima puuduttaa
niitä vastaan painiskevat - käy sielu huojumaan.
Entisen elämän takaumat löysäävät pivonsa,
hellittävät lopen uupuneina tyhjin kourin.
Siinä tuoksinassa muuntuvat wanhat asiat uusiksi,
wanhan liiton foni puhaltaa piipustaan Desafinadon
ja sillä hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi