sunnuntai 12. joulukuuta 2010

VALHEiDEN TAiVAS


VALHEiDEN TAiVAS
 
Päivät elävät toistensa kaltaisina valtaisina parvina,
muodostavat vuodenkierron erilaisine ilmiöineen.

Pikkuhiljaa, mutta päättäväisesti - tasaisin askelin,
kierto etenee taas kohti hetkellistä ehtymistään
kunnes pian - kymmenen kaamoksen sinistä päivää;
talvipäivän seisauksen murto-osan hetkellä,
maailma syntyy uudestaan
ja on jo yhdeksän päivän wanha,
kuni ihmiset vasta juhlivat sitä.

Siitä vielä pieni tovi, varjoton aika loppuu
ja kultainen kehrä palaa sijalleen.

Eikö maailma koskaan opi seuraamaan ajast'aikaa?
Sen tuhannen vuotta on tiedetty tuo hetki,
mutta yhä vielä - kuussa käynnin jälkeenkin,
elämme aikaamme jäljessä potien ahneuden tautia,
mielen turmelevaa - tappavaa.

Joka kerta kun vuosittaisen kierron toivo orastaa,
tuo puhdas, viaton tallotaan saastaiseen maahan
ja tilalle otetaan Valheiden taivaasta uusi,
arvottomin helyin ja krumeluurein koristeltu
keinotekoinen todellisuus.

Ja luonto - se vaan jatkaa wäkivahvaa kiertoaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Piti lukea useamman kerran, niin hyvältä tuntui ajatella...
    Tämä kohta oikein hyömäytteli "Siitä vielä pieni tovi, varjoton aika loppuu
    ja kultainen kehrä palaa sijalleen."

    Ihminen on kuitenkin luonnon armoilla..
    Ihanaa, varjottomuus väistyy kehrän tieltä kymmenen päivän kuluttua....

    VastaaPoista
  2. Liplatuselle:
    Nooh, jos oikein tarkkoja halutaan olla ja halutaanhan me, niin tuo kymmenen päivää on tänään vielä talvipäivänseisaukseen. Siitä vielä tovi (21 päivää) kuni aurinko näkyy.
    Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi