SiELUA ON VARROTTAVA
Sinisen hiljaiset hetket ennen tuulen virkoamista,
ennen varsinaista kajoa ja koita,
ensimmäistä viirua maanpiirissä;
ovat parhainta aikaa antaa sielun vaeltaa.
Rohkeasti se ottaa ja pyrähtää,
entää kauas avaruuden toiselle puolen tuttua reittiä
kun tintit vielä torkkuvat oksillaan rungon liki,
tai kuka missäkin keksimässään
kolean oloisessa kolossa poloinen.
Riesikaulainen hirvas röhkäsee syrjemmällä,
ei jaksa pidättää person uteliaisuuttaan,
koparat naksuen tulee liki.
Kellon saa löytäjä pitää kohdatessaan.
Ätäkkää pakkasta räköttää,
woimallisesti paukahtelevat rungot.
Tulikettu ahkeroi taivaalla,
mutta pilvet valuvat tukahduttaen orastavan
loimotuksen heti koht'siltäänsä,
ei kissaa ehdi sanoa siljolla parahultaisesti.
Ensilehahdus pörröttää haivenia, hyväilee hapsia,
kourissa tuntuu veto;
sisälle pirttiin tekisi mieli vaan sielua on varrottava,
lienee jäänyt turvastaan kiinni jonkun tutun kera.
ennen varsinaista kajoa ja koita,
ensimmäistä viirua maanpiirissä;
ovat parhainta aikaa antaa sielun vaeltaa.
Rohkeasti se ottaa ja pyrähtää,
entää kauas avaruuden toiselle puolen tuttua reittiä
kun tintit vielä torkkuvat oksillaan rungon liki,
tai kuka missäkin keksimässään
kolean oloisessa kolossa poloinen.
Riesikaulainen hirvas röhkäsee syrjemmällä,
ei jaksa pidättää person uteliaisuuttaan,
koparat naksuen tulee liki.
Kellon saa löytäjä pitää kohdatessaan.
Ätäkkää pakkasta räköttää,
woimallisesti paukahtelevat rungot.
Tulikettu ahkeroi taivaalla,
mutta pilvet valuvat tukahduttaen orastavan
loimotuksen heti koht'siltäänsä,
ei kissaa ehdi sanoa siljolla parahultaisesti.
Ensilehahdus pörröttää haivenia, hyväilee hapsia,
kourissa tuntuu veto;
sisälle pirttiin tekisi mieli vaan sielua on varrottava,
lienee jäänyt turvastaan kiinni jonkun tutun kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi