sunnuntai 19. joulukuuta 2010

SiNiSTÄ HÄMÄRÄÄ


SiNiSTÄ HÄMÄRÄÄ
 
Sopivasti pakkanen,
alun neljättä kymppiä huitelevat ahnaimmat pykälät.
Napsahtelee puissa ja nurkissa,
tuntuu wanhoissa luissa;
muttei pure eikä suremalla lakkaa.
Yleensä lämpenee kesäksi turkissa.

Mukavasti sinkoilee ääni,
sinisen hiljaisuuden keskellä,
taholta toiselle,
määrätietoisen epävarmasti.

Ei saa selvää mikä puista napsaa,
eeskahtaalle kiirivät kaiut sekoittavat pakan
ja jalkain alla narskuva lumi
tekee kokonaisuudesta hauraanoloisen äänimaailman,
talvisen sinfonian,
sellaisen teoksen jonka jokainen kuulee uniikkina.

Täyttyvä kelmeä kuu maustaa atmosfäärin
lahealla varjomaailmallaan.

On valoisaa ja pimeää yhtä aikaa,
sinistä hämärää;
hiljaisuutta rapsahdusten piirittämänä rantteella,
kirkkaan tähtitaivaan alla.
Vain revontulten mystinen laulu puuttuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Kerran tulee se joulu, kun mulla on mahdollisuus kokea tuo!

    VastaaPoista
  2. Amalialle:
    Minä uskon. Kerran tulee se joulu, kun sulla on mahdollisuus kokea tuo!

    VastaaPoista
  3. Lämmin mökki, antaa paukkua. Välillä voi käydä kirkkaan tähtitaivaan alla kuuta katsomassa ja palata taas vällyhin. Joka vuosi oma sinfoniansa, joka hetki uniikkia.

    VastaaPoista
  4. Unelmikolle:
    Jokainen ikimuistettava hetki.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi