tiistai 12. lokakuuta 2010

SEKAVA RÖYKKiÖ


SEKAVA RÖYKKiÖ
 
Apposen aukea, sinisen harmaa lakea järvenselkä;
tyvenenä se kaartuu näköpiiriä hivellen,
sielua sivellen horisontin yli loputtomiin.
Aavistus pilvistä ei ole kangastus vaan tosi.

Se laitimmainenkin kuikka.
Se on pakannut kapsäkkinsä,
kasannut rensselinsä
ja vääntää vauhtia kiihdyttäen itseään lentoon
siipispankot vettä räiskyttäin.

No,
lopulta irtoaa veden hallusta, roikauttaa huudon
ja kaartaa heti lulliin leikaten vanan styyrpuurista
sekä häipyy näköpiiristä sen siliän tien.

Matkaamme molemmat erisuuntiin.
Loittonemma tahollemme,
kumpainenkin omiin päämääriimme tähystäin.

Toinen lentäin omin nokkinensa,
toinen seisten jymisevän moottorin edessä,
nokka koillista kohden,
tuhansien silmien tuijottaessa janoisina paljuista.

Näennäisen sekava röykkiö havasta
johon äkkinäinen ei koskisi edes tikulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Jopas kesti, piti varttitunti miettiä että mitkä silmät... mutta toden totta, saattaa olla parempikin ettei äkkinäinen verkkoipaljuihin puutu. Varsinkaan tikulla.

    VastaaPoista
  2. Demetriukselle:
    DO-DII, tulihan se lopulta sieltä! Aivan.

    VastaaPoista
  3. Avaruutta on järvenselällä kuikankin uiskennella kesällä. Sinisyys ja harmaus eri vivahteissa m utta sulassa sovussa toisiinsa sitoutuneena ja valo, tätä katselee pitkään

    VastaaPoista
  4. Unelmikolle:
    Valo on kyllä ihmeellinen Inarilla, josko joskus olisi aikaa asettua keskelle aavaa selkää vuorokaudeksi kuvaamaan vain valoja. Ehkä se on vielä joskus mahdollista.
    Kiitän.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi