lauantai 23. lokakuuta 2010

HOPEiSET PARVET

 
HOPEiSET PARVET
 
Wanhan miehen ahavoituneet,
aaltoilevat kasvot;
harmaan taivaan alla,
harmaan virran harmaalla törmällä,
eräänä syksyn harmauden wiimeisistä päivistä,
kuin ikään tuulenviri hyytynyt,
karkealle ois' iholle.

Laiskasti mataa vuo luomassaan uomassaan,
vielä tällä erää hereillä - vapaana,
mutta jo valmistautuneena ottamaan siloisen kannen
ylleen heti kun sopiva hetki koittaa.

Hopeiset parvet pyrkivät yhtenä huttuna
sinnikkäästi vastavirtaan,
niiden kyljet välähtelevät ahteella vahtaavan silmään,
saaden kauas menneisyyteen hautautuneet muistot
jälleen pintaan.

Silmien ummistuissa joelle palaa kiihkeä meteli,
nuottamiesten kireät ilmeet heidän kiskoessaan,
porkkaajien epätahtinen lotina,
hälisevän penikkalauman juoksentelu rannan sannalla
eeskahtaalle ei mihinkään.

Savun tuoksu purkaa höyryävän muuripadan alta;
saaden veden herahtamaan kielelle ennen aikojaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Luonnonlapselle:
    Se mikä näyttää, myös on, se mikä kuulostaa on myös.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi