torstai 28. lokakuuta 2010

MAHDOTON PAiKKA


MAHDOTON PAiKKA
 
On se olemassa;
aivan mahdoton, mielettömän lumoava paikka
kaiken kiireen ja hökellyksen keskellä niille,
jotka vaeltavat myrtyneinä epätoivon uurtamissa
kurjuuden laaksoissa vilvottavaa lähdettä hakien.
Synkkinä, mieli mustuneena ja sieluns' janoten,
alinomaan - lakkaamatta, uutta parempaa.

Taikka sitten kuten itsekullekkin,
paikka, nurinkurisen sietämätön, herkän viehkeä,
tunteita ravistava henkinen yhteys kaiken ykseyteen;
mielen ehdoton tasapaino siellä juuri,
ei missään muualla - sovussa kaikkeen olevaiseen.

Mausteena ymmärtämisen,
yhteensovittamisen lahja;
kaiken näkemänsä kokemansa suhteen.

Ja sullekkin tavattoman tolkuton,
tuskastuttavan huikea sielun kosketus - jos sallit,
niin erilainen, viehättävän mystinen Ultima Thule.

Kerrassaan pistämätön,
sarjassaan lyömätön todella monella näkökulmalla;
hiljaisuuden, kauneuden ja luonnon olevaisen kehto
sinisten sävyjen hämmästyttävässä valossa,
utuisen autereen läpi siilautuen kuin unessa hereillä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

7 kommenttia:

  1. Onko olennaista se mitä näkee ja kokee vai se tila, missä on , nähdäkseen ja kokeakseen, siis se sisäinen tila?

    VastaaPoista
  2. Mulle nurinkurisen sietämätön ja herkän viehkeä :-)

    VastaaPoista
  3. Kolme sanaa runosta tästä: pidin, pidin ja pidin.

    VastaaPoista
  4. Marjaisalle:
    Olen sitä mieltä että sisäisen tilansa näkeminen on oikea tulkinta.

    Arleenalle:
    No korkeita on paikatkin, tosin vain Suomen oloissa,

    Pasaselle:
    Hyvä että.

    Railatertulle:
    Kiitän, kiitän, kiitän.

    VastaaPoista
  5. Mahdottoman kaunis paikka. Taidanpa sun runoja suositella mun siskollekin luettavaksi, se kun rakastaa Lappia.

    VastaaPoista
  6. Milanardalle:
    Kyllä. Aivan, niin minustakin tuntuu, joten suosittele vain.
    Kiitän kommentistasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi