sunnuntai 31. lokakuuta 2010

KÄY VARJO PUUSTA PUUHUN


KÄY VARJO PUUSTA PUUHUN
 
Maanpiirin yli tähystän ehtyvää,
päiväpäivältä hiutuvaa hehkua;
ikuista valoa joka kuihtuu kuihtumistaan
pyyn lailla maailmanlopun edellä.
Lakatakseen lopulta toviksi olemasta vaikka onkin.

Näköpiirini - ja se suinkaan ei ole pienistä pienin,
jos ei suurista suurin,
sen taaimmaisilla rajoilla ensimmäiset nuutuneet,
nääntyneet mielet näivettyvät.

Raukeavat aloilleen,
tyrehtyvät ja käyvät sisimmässään riutumaan,
kuni niin ovat uuvuksissa,
että lysähtävät, sammuvat tyystin
ja matka mustiin aukkoihin alkaa;
syvälle sielun monimutkaisiin loukkoihin poukkoilemaan.

Joskus yhtyen joukkoihin,
jotka sinne hamassa muinoin jäivät häivinä häilymään;
synkkien päivien tummina varjoina,
pitkinä rankkoina sarjoina arkoihin mieliin purien.

Vaan kaartuu päivä tunturin kallaassa illansuuhun,
käy varjo puusta puuhun.
Lakkaan tähyämästä - noustava joustavasti on,
hopulla alettava johonkin muuhun.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

4 kommenttia:

  1. Luonnonlapselle:
    Kiitän ja otan voimatoivotuksia.

    VastaaPoista
  2. Sinisensinisiä aatoksia sielunsyvyyksistä.Sinisensininen kuva kyllä on rauhoittavaa katseltavaa, kaikki sopusoinussa, tätä " kauan katsoin ja ajattelin.."
    Ihan vain omiani, että olis hieno seinäryijyn kuva-aihe, olis !

    VastaaPoista
  3. Unelmikolle:
    Hyvin sinisiä, hyvin. Ei muuta kuin ryijyämään.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi