tiistai 8. kesäkuuta 2010

KiVi


KiVi
 
Maailman kiirut juoksevat ohitseni kahtapuolta.
Pysähtymättä ne laukkovat;
pää kolmantena jalkana tuhatta ja sataa
kun pysähdyn kuivuneilla poronpaskoilla
kuorrutetun rannion mutkaan
puun - ja avaran rajalla - kiven pyynnöstä.

Pysähtyessään ihastelemaan luonnontöitä
ihminen tunnustaa oman henkisen rumuutensa tolan.
Se on merkki siitä että jalat ovat palanneet
tukevasti maanpinnalle.
Sen Äiti Maan joka wäkevästi tuoksuaan lykkää
taivaalla hohkavan kultaisen kehrän toimesta.

Naurajien ilakoiva, punarinkkainen liuta hurahtaa ohi,
heidän aikansa ei riitä ihailemaan somaa kiveä,
pitämään hetken lomaa tuoksinan tiimassa.

Kiire odottaa maalissa.
On odottanut miljoonia vuosia
ja odottaa vielä toisen mokoman kuni tulee kiire.

Loputtomille hoputtomille hidastelijoille
vaivihkaa hymähdellessään itse huomaamatta elävät
tätä kaaoksen hurlumheitä
jossa jokainen päivä luo syntyessään uuden ongelman
joka ratkaistaan luomalla uusi ongelma.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Totuuksia, jotka osuivat keskelle tämän kiireessä hosujan otsaa...
    Otin tälle päivälle saikkua kuullakseni itseäni, hoitaakseni kipeää kroppaani.... laitoin etanavaihteen päälle:)

    VastaaPoista
  2. Henkinen rumuus... sen tunnustamisesta en tiiä, mutta mulla on ollut onni saada kaksi lastakin, jotka kanssani jäävät ihmettelemään ötökän täydellisen pyöreää reikää hiekkakeon huipulla, kauniita kiviä, erikoisia oksia, pilviä, kukkasia ja kaikenlaisia muita ihmeitä...

    VastaaPoista
  3. Ajattelin rauhoittua ja kuunnella kiven kasvamista, siinä sitä keskittymisharjoitusta kerrakseen;DD

    VastaaPoista
  4. Cranelle:
    Kummallista miten usein totuudet maistuvatkaan pahalle.
    Otan osaa kipeyteesi.

    Sannalle:
    Sinulla on onni ja minä onnittelen siitä.

    Jolkottelevalle sujelle:
    Kiven kasvamisen kuuntelua harrastavat muuten aika monet nykyisin. Se on pelkästään positiivista.

    VastaaPoista
  5. Kyllä kivikin puhuu ja luonto puhuu pienellä suuria asioita, joita kiireikäs ihminen ei huomaa. On se sääli, mitä Äiti maa tahtoisi meidän näkevän ja siitä nauttivan vaan eipä ehditä pysähtyä.Merkkivaatteissa etapilta toiselle ja kun kysyy, mitä näit, on vastaus, en huomannut katsoa, mutta mentiin 30 kilsaa nopeasti.Kiireenvilkkaa kiireen luo, niin se on, nykypäivää.

    VastaaPoista
  6. Unelmikolle:
    Kyllä, täytyy vain osata katsoa ja kuunnella. Mutta harvinaista enää nykypäivänä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi