keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

PUUPARi


PUUPARi
 
Astelen huomenen autereista palasta
omiin haihatuksiini uponneena tyystin.
Tulevaisuus ajelehtii edelläni kuin sateenkaaren pää.
Verkkaan ohi soljuva aika
tuottaa pyytämättä uutta menneisyyttä.

Tuskin kohtausta huomioiden
ojennan nilkkani kasteiseen odelmaan
solisevaan notkelmaan laskiessani.

Hajanainen, kuultavan lahea valo siilautuu
orastavan lehvästön lävitse vehmaaseen viitaan.
Elämän väkevä tuoksu tunkeutuu humeettiin.

Äiti Maan muhea aromi tekee vaikutuksen.
Se saa pysähtymään - panee kaivamaan;
taskun syövereistä paperimyttyrän,
turauttamaan röörit auki,
ja auliisti vastaanottamaan huumaavan taika-aineen
jota rahtusen kipene on sekoittuneena
äänettömän viidan parfyymiin.

Ja toisiinsa rakastunut,
yhteenkietoutunut puupari narisee
torkkuvan variksen alla.

Täydellistä - vain harmaa tihkusade puuttuu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Sinä aina palautat minut olennaiseen.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Kiitän. Luulen että silloin on kaikki hyvin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi