keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

AURiNGON TUOKSU


AURiNGON TUOKSU
 
Astun hopeisen pilven halki palkiseen,
kovin kaitaa - monimutkaista, kimuranttia palasta;
ääretön äänetön tyhjyys kahtapuolta,
mutta taiteilen kuu takanani oppaana toppaamassa
jos huojahdan liikaa.
Varjoni osuu polulle jota tallon
ja itseni päälle on astuttava joka askeleella.

Olen astunut jo tovin;
paljaita jalkoja kivistää.
En aio livistää tieltä
vaikka kumma, tumma tunne kalvaa mieltä.
Ikeenä hartioillani suunnaton reppu hyviä ajatuksia.

Ne ne vasta painavat,
toisin kuin pahat joita syntyy kuin sieniä sateella
ja kuolee aina edellistä seuraavan toimesta.
Väsynä viilekkeet salpaavat uusien kumpuamisen.

Ounastelen lounaaseen saakka taakkaani
kun puurran ja uurastan.
Sitten - tuossa tuokiossa, kaiken tuoksinassa,
parahultaisesti muistan auringon tuoksun ihollasi.

Ja polun harjojen varjojen välissä - sulassa sovussa,
istuvat hääpuvussa somassa jonossa
tunturin suloiset kukkaset.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

3 kommenttia:

  1. Hänen suloinen tuoksunsa ihollasi on hyvä "matkatoveri". Tunturin suloiset kukkaset ovat nekin onnellisia kerallanne.

    VastaaPoista
  2. Onnea toiselle hääpäivälle. =)

    VastaaPoista
  3. Unelmikolle:
    No niin on, tuoksumuisti on hyvä juttu.

    Unalle:
    Kiitoksia lähetämme takasin sulle.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi