PAHAiSET KAKARAT
Käsikädessä,
helliä katseita luoden,
kahtapuolta pikkuruista polveilevaa noroa;
suopursujen huumaavassa tuoksussa,
silminnäkijöiltä huomaamatta.
Taival edistyy pikkuhiljaa,
mutkitellen, pysähdellen, suukotellen.
Ei ole kiire, ei hoppu,
ne jätettiin kaltion reunalle
hiiliä vahtimaan nokisen kanan kanssa.
Matkaa on vielä;
suukkoja ehtymätön varasto,
samoin kuin pehmeitä sanoja, porontalja
ja kuumia katseita.
Seuraavalla askeleella lompolon ahde ja jano.
Kurkotus, horjahdus, pulahdus,
vaarassa kaikuva raikuva nauru.
Käden ojennus, kiskaisu,
vaarassa raikuva toinenkin nauru.
Kaksi likomärkää hullua valuu noron kera viertä,
tirskuen kuin pahaiset kakarat.
Kohden nokista kanaa.
Käsikädessä,
helliä katseita luoden,
kahtapuolta pikkuruista polveilevaa noroa;
suopursujen huumaavassa tuoksussa,
silminnäkijöiltä huomaamatta.
Taival edistyy pikkuhiljaa,
mutkitellen, pysähdellen, suukotellen.
Ei ole kiire, ei hoppu,
ne jätettiin kaltion reunalle
hiiliä vahtimaan nokisen kanan kanssa.
Matkaa on vielä;
suukkoja ehtymätön varasto,
samoin kuin pehmeitä sanoja, porontalja
ja kuumia katseita.
Seuraavalla askeleella lompolon ahde ja jano.
Kurkotus, horjahdus, pulahdus,
vaarassa kaikuva raikuva nauru.
Käden ojennus, kiskaisu,
vaarassa raikuva toinenkin nauru.
Kaksi likomärkää hullua valuu noron kera viertä,
tirskuen kuin pahaiset kakarat.
Kohden nokista kanaa.
Oh-show-tah hoi-ne
Täytyy myöntää, etten ymmärtänyt mitä tässä tapahtui, mutta hienoja säkeitä jokatapauksessa. Ehkä kun aamu tuosta vähän valkenee (ja saan viiden pisteen vihjeen), katson uudestaan joko olisi minullekin valjennut.
VastaaPoistaPisaralle:
VastaaPoistaNo, kyllä se sieltä valkenee kilpaa aamunkoin kanssa.
***** Vastanaineet...
Tämä olisi hieno runo, jollen yrittäisi koko ajan sovittaa sitä viime päivien otsikoihin..
VastaaPoistaIhan teinimeininkiä :)
VastaaPoistaIhanaa teinimeininkiä...!
VastaaPoistaDiinalle:
VastaaPoistaLaita silmät kiinnii.
Arjaannelille:
Niin onkii.
Tarulle:
Niin minustakii.
Erilaista Sutta - pidin!
VastaaPoistaPiti lukea kahteen kertaan. Jekkuhan se taisi olla? :)
VastaaPoistaSuloista kostoa näemmä löytyi täältäkin! :D
VastaaPoistaTuli aika luomu olo tätä lukiessa.
VastaaPoistaIlona Tammelle:
VastaaPoistaHieno juttu Ilona että voin olla ilona.
Kahil77'lle:
Jekku mikä jekku!
Pitkospuulle:
Sanos vaan, käväsi jo lukemassa sinun.
Sartsalle:
Se oli tarkoitus.
Runo oli mitä mahtavin..tule ihan nuoruus mieleen:-))...en vain ymmärrä mitä tällä on koston kanssa tekemistä?
VastaaPoistaPääsivät sitten molemmat kokemaan kylmää kylpyä, mutta ei tainnut tunteita viilentää... Ihanan värikkäästi kuvaat sekä luontoa että tunnelmaa.
VastaaPoistaLaps Suomelle:
VastaaPoistaVain niin! Olisikohan tuolla lompoloon kiskaisemisella mitään osaa?
Hilbertille:
Niinpä juuri mutta tuskin sillä oli vaikutusta itse substanssiin.
Tänksis kehuista.
Onko nokinen kana kahvipannu??
VastaaPoistaLompolohan on tietenkin se kuuluisa kirjailija, pakinoitsija Jouni Lompolo. Tuossa oli siis selvästi kolmiodraama!
Erikeeperille:
VastaaPoista* Nokinen kana istuu punaisten munien päällä - kahvipannu.
* Lompolo on lampi tässä tapauksessa. Se joka siintää vaaran kupeessa.
Taisi olla suon silmäkkeen kosto ja sille nauroi tunturin kaiku
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaHEH! Tuo on varteenotettava vaihtoehto.
mihin jäi kosto? tai mitä siitä kun muuten on hauskaa...
VastaaPoistaHihoille:
VastaaPoistaNo kosto jäi siihen lompoloon lillumaan.
nokikana on muuten melekonen lintu. viimeistä edellisen säkeistön rytmi on oikein hyvä!
VastaaPoistaVera Mumialle:
VastaaPoistaKyllä nokikanakin, mutta nokinen kana se vasta epeli on: Punaset munat ja nokasta saa ehtaa kahvia. Tänksis Vera.