keskiviikko 27. toukokuuta 2009

TUNTURiN KOiVU


TUNTURiN KOiVU

Yksinäinen vakava puu ylhäällä tunturijättien sylissä.
Työkseen roudan ja säiden armoilla;
vaakasuoraan lentävien jääneulasmyrskyjen piiskaamana.

Joskus lempeän poutapilven uumenissa,
väliin vägevien tuulien tuiverruksessa,
vuoroin sadepilven kosteassa kohdussa.

Ja valtatuuli sen on vuosikymmenten saatossa
vääntänyt mieleisekseen.
Tunturimittari jättänyt äkkäämättä - onneksi!

Enää se ei voi valita paikkaa elinpäivilleen.
Sattuma pähkylän siihen lennätti joskus muinoin,
niihin aikoihin kun isä oli ostamastaan lampusta luopumassa,
kun ihmiset tuijottelivat taivaalle ensimmäistä tekokuuta.

Siinä se vain kuitenkin jäntevänä vastustaa niitä ilmiötä
jotka merkitsevät ennenaikaista kuolemaa.
Ympärillään vihreänharmaa, tyyni,
loivasti aaltoileva sammal- ja jäkälämeri,
joka haalistuu ja virttyy syksyn myötä,
mutta elpyy hopulla elämän väreihin yöttömän yön koittaessa
ja voittaessa lumen ja paljastuneen maan.

Herkkien vaaleanpunaisten vanamoiden
huumaava tuoksu ympärillään se saa tuta joka kesä uuden,
aina vain kauniimman värinäytelmän taivaankannella.

Kissankellot soittavat tunturin laulua
Kurjenpolvet notkuvat laulun tahtiin.
Uuvanat mallaavat lunta.

Oh-show-tah hoi-ne

2 kommenttia:

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi