SiLMÄNKÄÄNTÖJÄ

SiLMÄNKÄÄNTÖJÄ

Huimia sinisiä otteita taivaasta käsin,
peli ei ole vielä pelattu,
parasta ennen viimeiseen käyttöpäivään on hyvä tovi.

Pilvipeitteen ratkeamiset,
repeilyjen raoista kiirivät valonsäteet,
jos luoja suo - hyvinkin suuret aukot -,
ne osaavat valaista maiseman niin oudon kummasti,
että saavat äkkinäisen pään sekaisin,
oitis, ilman minkään sortin kemiallista puudutusta.

Siinä sitä sitten haahuillaan -
jossain keskellä eimitään - missä on itä,
entä länsi?

Sormi kyynerpäätä myöten suussa
kun net vielä muutama tovinen sitten vaikuttivat
olevan tyyten eri suunnalla - eivätkä sitten olekaan;
siellä normaalissa päähän iskostuneessa.

Valon peijakas,
se joka yltiöpäisenä hurjapäänä piileksii leikkisästi
pilvien katteen takana kaiken aikaa -
ollos koskaan sieltä häviämättä -,
sehän se näitä silmänkääntötemppuja tekee,
että on pimeää valoisana aikana;
kuin joskus toisinaan päinvastoin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne