HiBERNiS

HiBERNiS

Huomenessa,
unen ja valveen rajatilassa;
kera verannalla harhailevien hitusten.

Huuruava kuksa - mustasilmä hyppyskruunussa -,
loihee hivelevää aromia viettelemään haistimet,
nostattaa riettaan hövelisti
hämärän rajalle venähtäneen aamun lempeään villiin.

Ketarat raappalahkein verhotuissa pusseissa,
varpaat nutukkaiden huomassa,
niskassa nurinniskoin unohtunut kulahtanut halatti;
lieve huolimattomasti vinksallaan.

Eilisten kaarneiden laulu kaikuu kuulimissa,
järjen yllä hehkuu vaisu puolikuu;
matta viiru sinisessä kirjokannessa.

Ensilumen tanssi vielä virvatulten varjossa,
menninkäisten yllä - puolet näkyä -,
puolet totta;
vavisuttaa yhdistyen hytinään.

Maa muuttumassa;
jok'ikisesta kuvitellusta suunnasta arktista hysteriaa,
pyryämässä valtoimenaan
valkoisten hahtuvain kattamaksi onnenmaaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne