PALAPELi

PALAPELi

Autereita mantereen yllä,
meri hehkuu mustana silmänä,
tuulen rikkomissa palasissa valopisteitä;
härnäävät näkimiä.

Roskainen ranta ei innosta,
likainen lilluva ruskea ei houkuta kastamaan vartta,
masentava vesi hyllyy.

Kuulla lounaan sylistä rantaan keskeneräinen silta,
huteron oloinen - pilvivyön kohdalta katki,
kaiteet kai kuviteltava itse.

Kuolleen nurmikon halki litisevän loskainen polku,
keho varustautuneena heittäytymään selkäpiilleen,
ennen kuin lentää persuuksilleen.

Lättänän rivitalon avoimesta akkunasta
kailottaa varoitusta Matti ja Teppo:
"Et voi tulla rajan taa."

Hiljaisuus ratsastaa mainingeilla,
taivuttaa talventörröttäjiä vaivihkaa,
korteikko heilimöi julkeasti martaassa;
näyttää nauttivan vaisusta puhalluksesta.

Palapeli on kasassa - lupa poistua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne