POJAT ON POiKiA

POJAT ON POiKiA

Vaikka pimeyden nopeus ei ole tiedossa
vielä tällä erää toistaiseksi,
aamua arktisen meren orastavassa sarastuksessa
voi rakastaa silti sydämensä kyllyydestä.

Sijoilleen uinahtanut tuulia,
laskuveden paljastaman rannan tuoksu,
jälkipuberteetissa riekkuvien lokinpoikien
hurmahenkiset protestit huoltajilleen;
sellainen perkeleellinen karonkka
ja riitasointujen sinfonia,
että kesympää mokoma saattaa heikottaa.

Ei väliä,
pojat on poikia tälläkin saralla,
aikuistuttuaan ääni muuttuu kellossa;
hurma laimenee
kun humeetissa hoksataan,
jotta joku on vääntänyt sen kahvan poikki,
josta maapalloa pyöräytetään.

Rannan aamu oikenee tulevaisuutta kohden,
asettuu tolalleen,
äänimaailmasta alkaa ottaa vastuun meri
yhtäjalkaa tuulen kera.

Asiat vain solahtavat kuin huomaamatta kohdalleen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!