NUOTiT NiPPUUN
Kevyesti - leggiero,
ohjaisi Isä Camillo ajattelemaan tästä huomenesta,
jos sattuisi tupsahtamaan jostain yllättäin paikalle.
Niin somasti soivat kissan- ja hurakankellot niitulla,
tai niiden rippeet,
eli ne mitä enää jäljellä myrskyn rähäkän jäljiltä.
Mutta että kuitenkin soivat,
viimeisillä resuillakin elämänmyönteistä iloa täysillä;
niin ankaran väkevä tahto sillä taholla - ja wimma.
Niin se käy luonto sielun päälle,
menee yli siitä mistä tykkää,
jättää eetokset värisyttämään humeettivettä;
on ihan muina miehinä kuin ei olisikaan.
Siinä on sen syy.
Opiksi tuosta pitäisi ottaa,
tumpata marmatus kaikenmaailman pikkunysveistä,
pakata valitusnuotit nippuun
ja nakata hevonvittuun.
Ainakin sinne suuntaan,
kuka voimiensa - kuka kykynsä mukaan.
Yrittää pitäisi kunkin edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi