maanantai 31. maaliskuuta 2014

AiHKiWANHUS


AiHKiWANHUS

Pysähdys,
järeähkö kuollut puu poikkiteloin edessä,
upean hopeanharmaa lakkapää-aihkiwanhus;
miten upeasti onkaan muinoin soinut villilinnun
kevään ylistys oksiltasi.

Kuvainnollinen lakinnosto,
sekä parin minuutin vakavoituminen hiljaisuudessa.

On niin juhlallinen näky,
ankaran taistelun jäljet ilmenevät,
ranstakoita sinkoutunut ympäriinsä;
vastaan on pantu,
viimeisessä tuoksinassa vielä epätoivon raivolla
tarrauduttu mantuun,
kuni vasta rymisten rojahdettu maan myöten,
myrskylle periksi antaen.

Nooh - ryminästä voi olla montaa mieltä,
onko sittenkään ääntä pidetty - parkaistu,
wiimeisen hetken koittaessa
kun ihmiskuulin ei ole ollut kuulemassa.

Monimutkaiset käkkärät muodostavat teoksen;
katsoipa sitä mistä horisontista tahansa.
Ja jokaiselle mutkalle voi kuvitella erilaisen linnun;
julistamaan elämisen suurta juhlaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi