PETSiKKO
Päivän korkeimmalla hetkellä on tasaisin harmaa,
sävysävyyn liukuvärjätty maailma soljuu näköpiirissä,
häipyy taivaisiin äärirajoilla
ja vain on - valmiina, vähäeleisenä,
ollakseen siinä,
jos aurinko joskus erkanee horisontin yläpuolelle.
Niin tasaista huttua,
että näkimet eivät saa mitään erikseen eroteltua;
puuromainen tola autereeseen sotkeutuneena
on hyvä konsti välttyä yksilöinniltä,
kontrastin pula antaa merkitystä kokonaisajattelulle.
Yksikään käkkärä ei vie huomiota.
On se sentään toista,
kun näkee yhdellä silmäyksellä,
kerralla,
kaksi ja puolituhatta neliökilometriä autiutta;
koskematonta muutoin kuin voimalinjan piirtämä arpi.
Ja tien halkaisema laki.
Sellainen kutistaa,
pieni ja vähäläntä muuttuu muurahaisen mittaan;
sen äkkääminen saattaa opettaa hyvässä lykyssä
että puuttuu vielä jotain oleellista
ennen kuin voi ryhtyä täypäiväisesti
luomakunnan kruunun virkaa hoitamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi