perjantai 20. joulukuuta 2013

KARPALOTULi


KARPALOTULi

Jätkän tulen suuri autuus,
lempeästi syleillen hyväilee kasvoja - kynsiäkin,
jos vain tohtii tykö tukkia.
Makkarat, pihvit, kohvet, tsaikat ja kaakatukset
samantien tuosta vaan ohimennen hipaisemalla.

Tilanteessa on jok'ikinen kerta jotain hereää,
kaikki karpalot raavaan miehen silmäkulmista
eivät suinkaan johdu tekosyystä - honkasavusta;
kovin usein syynä on takaumien tungos,
mokoma oire puristaa kyynelkaivot tursuamaan.

Ry'ityttää - olematonta turautetaan haistimesta
ja ollaan kuin ei oltaisikaan.
Hartaat sanattomat tovit venyvät ikuisuuden partaalle.

Paras tuli - niin yksinkertainen,
että kaikki salaisuus on koko ajan näkösällä;
paitsi sytyttämisen taika,
se on sytyttäjän humeettiin perkeleillä korvennettu
ikuiseksi arveksi itsekullakin.

Pino seinustalla ehtyy huomaamatta,
äkin sitten viimeistä viedään;
loppu on kynttilät kuin tulkusetkin,
on niin helppoa ottaa valmiista valmis
ja tömäyttää porstuan pieleen leimuamaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi