KONSERTTi

KONSERTTi

Viistoista metriä sekunnissa puhalsi itsensä loppuun;
iänwanhalta, katonharjalla törröttävältä laa-mastolta
loppuivat nuotit - soitti Griegin vihkot puhki.

Etupäässä vokaalimusiikkia - Jeg elsker dig,
Hvor bølgen høyt mot kysten slør ja niin edelleen.

Vuorenpeikon loppusoitto,
tuli mokoma sekin sen seitsemän kertaa,
kaikki eri variaatioina.

Älmöttää nyt nolona kun tuli taivuttua.
No sellaisessa päivän kestävässä myötäisessä
alkaa kyllä taipumaan lähes kaikki kuolevaisen keksimä.
Laa-mastosta puhumattakaan,
joka jo muutenkin on valmiiksi sellainen,
entuudestaan taipuisa luonne.

On niin hiljaista että hiiren pieraistessa alettava
kuikuilemaan korvatulppia.

Taivaallisen rauhan aukio,
tuossapa se levittäytyy näköpiirin ulottumattomiin,
yksi ääri navan yli Alaskaan,
toinen Kalastajasaarennolle,
jossain siinä puolivälin huitehilla - äärettömän takana,
Kamtšatka - tulivuortenmaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!