iTSE iTSE
Meren laulu rauhoittaa veren,
maininkien hypnoottinen rytmi tasoittaa mielen,
rauhoittaa kielen niin tyyten,
että kaksi toisistaan käsin kiinnipitävää
eivät keksi mitään sanottavaa kallion huomassa;
vain kosteat,
toisiinsa luodut silmät viestivät jotain tunteesta.
Haikeuden vaikeus.
Yöttömällä yölläkin on määränsä - äärensä,
sen ehtymisen hetki on liki tykö,
muutama päivä - päivät palaavat uomaansa.
Aallot jatkavat loputonta omaansa,
jauhavat rannan kallioita hiekaksi vuoroin pauhaten,
väliin tyvenen märkinä suudelmina.
Loputonta hopulla ja hoputta loputtomiin;
taakse, kauas iäisyyteen - eteen tuntemattomaan.
On helppo elää vain tätä hetkeä;
vastuuttomasti hui-hai - näkemättä maailman tolaa,
jos puuttuu halu ja wimma lennättää eetosta
vapaan linnun tavoin - ilman maallisia kahleita,
vaille päähän istutettuja ajatuksia
jonkun muun kuin itsen kaikkivoipaisuudesta.
Jos tahtoa riittää ihminen on itse itse.
maininkien hypnoottinen rytmi tasoittaa mielen,
rauhoittaa kielen niin tyyten,
että kaksi toisistaan käsin kiinnipitävää
eivät keksi mitään sanottavaa kallion huomassa;
vain kosteat,
toisiinsa luodut silmät viestivät jotain tunteesta.
Haikeuden vaikeus.
Yöttömällä yölläkin on määränsä - äärensä,
sen ehtymisen hetki on liki tykö,
muutama päivä - päivät palaavat uomaansa.
Aallot jatkavat loputonta omaansa,
jauhavat rannan kallioita hiekaksi vuoroin pauhaten,
väliin tyvenen märkinä suudelmina.
Loputonta hopulla ja hoputta loputtomiin;
taakse, kauas iäisyyteen - eteen tuntemattomaan.
On helppo elää vain tätä hetkeä;
vastuuttomasti hui-hai - näkemättä maailman tolaa,
jos puuttuu halu ja wimma lennättää eetosta
vapaan linnun tavoin - ilman maallisia kahleita,
vaille päähän istutettuja ajatuksia
jonkun muun kuin itsen kaikkivoipaisuudesta.
Jos tahtoa riittää ihminen on itse itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi