maanantai 24. kesäkuuta 2013

HULVATON TiLA


HULVATON TiLA

Kesän hehkeä syli,
ehtymätön pohjoinen, mystisen kiehtova valo,
kukkanniittuin lempeä hehku päivän reunain äärillä;
sielun seiteistä kursittu olematon silta yli huuman.

Ohuen korren herkkä värähdys taivaanpiiriä vasten;
hento näkymätön viiru,
jää voimaan - soimaan matona kuulimiin.
Suven kukkamekkoinen valssi juopuneina askeleina.

Ja ne kevytkenkäisen tuulen
pyörteisen hempeät lehahdukset lehvästön helmoissa;
ne hipaisevat ohimennen naamiot hymyyn
kun notkelmasta leijuva kasteisen odelman
pökerryttävä tuoksu rienaa kierimään taikoja
aikojen seisahtaneissa öissä.

Ehtoo on viileä runo,
huomen hentoinen laulu - kutsu tanssiin ketojen ylle,
sitten kun päällimmäisenä on tekemättömyys;
laiskuuden syntinen juopumus,
luovuuden väkevän makea ydin.

Pysähdyksen tila on hopun kiihkeä loppu,
joutenolon kärsimätön kutitus,
pidätetyn sielun hillitön,
hilpeän mieltynyt hulvaton tila ja tola.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi