sunnuntai 16. joulukuuta 2012

RAiHNA


RAiHNA

Jossain jängässä pöristää ummenkulkija,
valokiila vilkkuu keskihämärässä puiden lomasta,
niiaa äänen kera samaan tahtiin;
harmonisessa symbioosissa tuntuu liikkuvan tämä vehje
rantteelta seuraavan hatuttoman katsojan silmissä.

Miehen körilään,
jonka piirteistä piirtyy kinokseen musta varjo,
raihna, aikansa eläneen ryökäleen stilisoitu silhuetti
josta välitä ei itse vainen.
Ja mokoma yhden ainoan kepin nokkaan sijoitetun
kelmeän sähkövalon toimesta.

Ei kiinnosta sielun musta omakuva,
kuuntelee vain erottaakseen jonkin tunnisteen;
jotain joka vakuuttaa kaiken olevan hyvällä tolalla.

Harvoin tällä perällä liikkuu muita,
niin harvoin,
että jokainen pirttiin saakka ulottuva ulkoinen ääni
saa oitis kiivasti hypähtämään uksesta siljolle,
irtisanoutumaan rauhan pyhästä tyyssijasta,
joka parahultaisesti on saavuttanut aseman
yksinkertaisen aterian päälle.

Pankolla vartoo himmeästi hehkuva kiverä koukku,
ohut haiku kiemurtelee kurkihirren tykö kuolemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi