torstai 14. kesäkuuta 2012

HYPPYSELLiNEN HALiiTTiA


HYPPYSELLiNEN HALiiTTiA

Meri - vellova veljeni hyisenä nesteenä,
esteenä edessä jyleän kallion alla,
louhien lomassa tuittupäisinä valkolatvoina jylisten.

Tähän on vihdoin tultu.
Hirvittävä kauneus saa mielen haltioitumaan,
mykkiä sanoja valuu harvakseltaan meren syliin.

Sielu aistii mantereen tärinän,
aaltojen rytmikkäät iskut kantapäissä;
tuulee sellaisella wimmalla koin puolesta,
ettei kuule möyrivän syöverin pauhinaa,
rintuun voi huoletta nojata vastaseen tuiskahtamatta.

Matkan pää,
tämä tie on kuljettu loppuun,
varpaiden edessä hornankattila täynnä häränsilmiä
Riittiin kuuluu kaivaa taskusta hyppysellinen haliittia
ja ripotella se keitokseen.
Näin maa ja meri yhtyvät yhdeksi.

Syvän päällä pitää hauskaa pyöriäisrykmentti,
äkseeraa kuin harmaat miehet kuivalla maalla
ja loikkii sitten kokonaan pois.

Olen vuorenvarma - kaunein niistä iski silmää minulle
ennen sukellustaan siniseen elementtiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Tässä runossa tuntee meren voiman.

    VastaaPoista
  2. Pyöriäiset ovat meitä ihmisiä viisaampia, jos jostakin olen varma, niin tästä. Tosin moni muukin eliö taitaa olla...

    VastaaPoista
  3. Meri on vahva elementti tässäkin tekstissä on meren voimaa ja ihmisen pienuus ja kunnioitus tulee esiin. Onnea, sydämestäsi olet taas sanaillut Oh-Show...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatherinelle:
      Tänksis vaan sulle Aikatherine, meri on mulla siinä ihan tunturin vieressä - sydämessäni.

      Poista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi